Rukiin torajyvä
(Claviceps purpurea)
Merkitys
Torajyvätartunnassa vahingot eivät näy niinkään sadon määrän vähenemisenä, vaan vahinkoa aiheuttavat rihmastopahkan myrkylliset alkaloidit. Niiden korkea määrä sadossa rajoittaa sekä elintarvike- että rehukäyttöä. Jos rehurukiin raja-arvo on yli 0,1% ja leipärukiin yli 0,05 %, tuotetta ei saa enää myydä tai sitä saa myydä vain alennetulla hinnalla.
Pääoireet
Torajyväsieni(Claviceps purpurea) muodostaa kellertäviä tahmeita tippoja (mesikastetta) jyvien pinnalle kukinnan aikaan. Myöhemmin nesteen tilalle syntyy purppuranmustia tai myös valkoisia sarvenmuotoisia torajyviä, joka kehittyvät viljanjyvien sijaan. Niiden koko voi vaihdella muutamasta millimetristä jopa kuuteen senttimetriin.
Torajyväsientä esiintyy viljakasveissa ja yli 400 muussa heinäkasvissa. Kukkivat villiheinät peltojen reunoilla ja pelloilla voivat toimia Claviceps purpurean väli-isäntinä. Torajyvätartuntariskin vähentämiseksi täytyy heinärikkakasvit torjua säännöllisesti:
- Peltojen reunusten ja kesantopeltojen murskaaminen
- Heinärikkakasvien (isäntäkasvien) torjunta itse pellolla
Kun ruis kylvetään rukiin jälkeen, maanmuokkaus kääntämällä pitäisi tehdä niin, ettei itänyt torajyväsieni pääse maan pinnalle.
Viivästynyt, pidentynyt ja epätasainen kukinta lisää torajyvätartunnan riskiä.
Seuraavat toimenpiteet edistävät tasaista, lyhyttä kukinta-aikaa:
- Sopiva kylvötiheys
- Tasapainoinen typpilannoitus
- Kasvupaikkaan ja sääolosuhteisiin sopivien kasvunsääteiden käyttö
- Riittävän leveät kulkuväylät
- Turhan ajelun välttäminen pelloilla
Kasvupaikkaa on yleensä vaikea muuttaa. Kun rukiin viljelyyn valitaan peltoa, on tärkeää muistaa, että tuulelle avoimet kasvupaikat edistävät siitepölyn leviämistä. Siitepölyn leviäminen voi estyä kasvupaikoilla, joissa pellon kuivuminen on hidasta (metsien vierustat, varjoisat alueet).
Torajyvän torjuntaan ei ole käytössä soveltuvia torjunta-aineita.