-
Ankeroiset
Ankeroiset - Pieniä tuholaisia, jotka aiheuttavat paljon vahinkoa
Juurikasankeroinen (Heterodera schachtii) on taloudellisesti merkittävin tuholainen suurimmassa osassa Saksan ja Euroopan sokerijuurikasviljelyalueita.
Nematodit eli ankeroiset ovat osa moninaista biologista luokkaa. Ne ovat yleensä melko pieniä, valkoisia tai värittömiä lankamaisia matoja. Ne ovat sopeutuneet maailmanlaajuisesti monenlaisiin elinympäristöihin ja tarvitsevat elääkseen kosteutta.
- Nematodit liikkuvat kiemurrellen, jonka vuoksi niitä kutsutaan myös ankeroisiksi.
- Noin 3000 kaikista 20 000 tunnetusta ankeroislajista saa ravintonsa kasveista.
- Noin 100 lajia ovat merkittäviä viljelykasvien tuholaisia
- Ankeroiset pesiytyvät isäntäkasvin juuristoon ja vahingoittavat vakavasti kasvin aineenvaihduntaa
Ankeroisten pääasialliset esiintyvyysalueet Euroopassa
Juurikasankeroinen on uhka sokerijuurikkaan viljelylle Saksassa ja muualla Euroopassa, mutta myös Aasiassa, Pohjois-Afrikassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa.
Juurikasankeroisen toukat vahingoittavat sokerijuurikasta syömällä sen juuria ja saavat juuret erittämään solusitkosta (synsytiumia). Ankeroistartunta rajoittaa merkittävästi sokerijuurikkaan veden ja ravinteiden ottoa.
Voit havaita tyypillisiä ankeroisten oireita aikaisintaan kesäkuussa, mutta kaikki oireet eivät kuitenkaan esiinny yhtäaikaa.
Pelto: Juurikkaan näivettyminen
- Esiintyy yleensä kovalla auringonpaisteella
- Lehdet näivettyvät, mutta toipuvat yön aikana tai sateen jälkeen
- Vioittuneemmissa kasveissa voi näkyä kasvun pysähtymistä
- Uloimmat lehdet kellastuvat ja kuolevat
- Uudelleen kasvavilla lehdillä on pienempi lehtilapa
Juuri
- Kasvi yrittää korjata vioittuneita kohtia muodostamalla uusia juurihaaroja
- Tyypillinen juuriäkämä syntyy; pääjuuri lyhenee
Selkeä oire on nuppineulanpään kokoiset valkoiset naarasankeroiset tai ruskeat kystat, joita voi väliaikaisesti havaita paljain silmin juurihaaroissa.
Satotappiot voivat olla 5-45%
Satotappioihin vaikuttavat ankeroisten määrä maaperässä, kylvöaika, tartunnan ajankohta ja sen jälkeinen sää.
Yleisesti voidaan sanoa: Mitä varhaisemmassa vaiheessa tartunta tapahtuu, sitä suuremmat ovat odotettavissa olevat satotappiot. Piilevä tartunta on erittäin vaikea havaita. Ennen näkyvien oireiden ilmaantumista, satotappio voi olla jo 10 %.
Munat, toukat, kystat - Heterodera schachtiin elinkierto
1. Kystat säilyvät maassa
2. Sokerijuurikkaan juurista erittyy tulehdusnestettä, joka stimuloi kuoriutumista, toukat (♀ ♂) kuoriutuvat kystista
3. Toukat (♀ ♂) tunkeutuvat aktiivisesti juurikudokseen
4. Optimaaliset ravinto-olosuhteet ankeroisnaaraille (♀ ♂), täydellinen ravintosolukon muodostus isäntäkasvin juuristossa
5. Naaraiden hedelmöittymisen jälkeen syntyy uusia kystia, joissa on monta uutta munaa ja toukkaa
6. Kystien määrä maassa on moninkertaistunut
Yhden Heterodera schachtii -sukupolven kehitysaika on vahvasti riippuvainen sääolosuhteista ja lämpötilasta. Yhden sukupolven muodostumiseen tarvitaan 465 celsiusasteen kokonaislämpösumma.
Laskelma:
Päivittäinen maan keskilämpötilojen summa 10-20 cm:n syvyydessä ja yli 8 asteen pohja-lämpötilan ylittävät arvot lasketaan yhteen.
Esimerkki:
mitattu maan keskilämpötila: 17°C
Lämpösumman laskeminen:
Maan keskilämpötila: 17°C
- pohjalämpötila 8°C
= 9°C
Jos maan keskilämpötilat pysyvät 17 asteessa, 468 asteen lämpösumma 52 päivän jälkeen (52 x 9°C = 468°C) saadaan tällä tavoin. Suotuisissa olosuhteissa voi syntyä 2-4 (erittäin lämpimissä jopa 5) sukupolvea vuotta kohden.
Lisääntymisasteeseen vaikuttavat seuraavat tekijät:
- vallitsevat ympäristö-olosuhteet
- isäntäkasvi
- ensimmäisen sukupolven lukumäärä
- maan lämpötila
Juurikasankeroisten lisääntymisaste ilmoitetaan osamääränä,
joka tunnetaan Pf/Pi-arvona. Se lasketaan seuraavalla yksinkertaisella
jakolaskulla:
Pf/Pi-arvo =
Ankeroisten määrä isäntäkasvin viljelyn jälkeen (Pf)/
Ankeroisten määrä ennen isäntäkasvin viljelyä (Pi)
Ankeroisten esiintyvyys voidaan määrittää vain maanäytteestä laboratorio-olosuhteissa. Kun tiedät ankeroisten lukumäärän, voit tehdä sopivia toimenpiteitä niiden vähentämiseksi. Suosittelemmme maa-analyysia ennen sokerijuurikkaan viljelyä
(aluemaanäyte), tai viljelyn jälkeen puhdistetusta juurikasmaasta (SWAP-maanäyte)
Pintanäyte
- Maanäytteet otetaan kairalla
- Näytteitä otetaan 100-200kpl hehtaaria kohden 30 cm:n syvyydestä
- Mitä enemmän näytteitä otetaan hehtaaria kohden, sitä luotettavampi tulos
- Tärkeää: näytteitä tasaisesti koko alueelta, sillä ankeroiset voivat olla kerääntyneinä pienemmille alueille
Kerätty näyte laitetaan hyvin sekoitettuna rasiaan ja rasia muovipussiin.
. Maata tarvitaan yhteensä 1 kg analyysia varten. Näytettä pitää säilyttää
analyysia varten viileässä paikassa. Laboratoriossa lasketaan, montako ankeroisen munaa + toukkaa on
100 grammassa tai 100 millilitrassa maata.
Maanäytteiden otto
Aumanpohjanäyte
- Helpompaa kuin pintanäytteiden otto
- Ei kuitenkaan anna tietoa alueen populaatiomääristä
- Näyte otetaan juurikasmaa-aineksesta, joka jää jäljelle juurikasauman pohjalle lastaamisen jälkeen (Aumanpohjanäyte)
- Maanäytteen pitää olla mahdollisimman puhdas kasvimateriaalista
- Orgaaniset aineet pitää seuloa pois
- Laboratoriotesteihin tarvitaan noin 1 kg seulottua maata
Aumanpohjanäytteen ja aluenäytteen vertailua
Mitä tihäemmällä välillä sokerijuurikkaita viljellään viljelykierrossa, sitä enemmän ankeroissukupolvia voi syntyä. Pidempi väli viljelykierrossa taas estää lisääntymistä, vaikkei tällä täydellistä turvaa saavutetakaan.
Biologinen torjunta
Parhaita keinoja ankeroisten torjuntaan ovat biologiset torjuntakeinot. Näitä ovat ankeroisensietävien juurikaslajikkeiden viljely, ankeroisresistenttien kerääjäkasvien viljely ja viljelykierrossa ankeroisen isäntäkasvina toimivien viljelykasvien välttäminen.
Kemiallinen torjunta
Nematosideja käytettiin Saksassa maan desinfiointiin 1980-luvulle asti. Nykyään ne ovat kiellettyjä lähes joka maassa. Tästä syystä ankeroisten torjuntaan ei ole saatavilla kemiallisia torjunta-aineita.
Fyysinen torjunta
Kasvualustan ja maan puhdistus kuumentamalla on tavallinen toimenpide puutarhataloudessa. Se ei ole kuitenkaan toimiva keino isoilla peltoalueilla, ja jatkossakin sen käyttö kohdistuu vain erikoisempien viljelykasvien pienviljelyyn.
Löydä neuvojasi
